Minun työni - Tutustu työterveyshoitaja Kaija-Leenaan ja hänen työhönsä

10.5.2017

Minun työni -juttusarjassa tutustutaan työterveyshoitajiin ja heidän työhönsä. Ensimmäisenä esittelyssä on Mehiläisessä työskentelevä Kaija-Leena Pohjanmaalta.

 

Miten sinusta tuli työterveyshoitaja?

Jo lukioikäisenä mietin ammattia, joka liittyisi läheisesti ihmiseen, anatomiaan ja fysiologiaan. Fysioterapia-alalle ovet aukenivat kirjoitusten jälkeen ja koin saaneeni sellaisen ammatin, josta olin lukioikäisenä haaveillut. Fysioterapeuttina työskentelin Vaasan kaupungilla ja v. 1994 perustin oman fysikaalisen hoitolaitoksen kotini yhteyteen. Kymmenkunta vuotta yrittäjyyttä riitti ja haaveissa oli ammatti, jossa saisin tehdä vielä ihmisläheisempää työtä. Hain nelikymppisenä terveydenhoitajakoulutukseen Vaasaan ja pääsin ensi yrittämällä. Opiskelukaverini olisivat ikänsä puolesta sopineet tyttärikseni, mutta koin sen pelkästään rikkautena. Terveydenhoitajaopintojen ja erityisesti työterveyden käytännön harjoittelussa kypsyi ajatus työterveyshuoltoon erikoistumisesta. Valmistuttuani terveydenhoitajaksi hain saman tien työterveyshuollon erikoistumisopintoihin Tampereelle ja tutkintotodistuksen sain vuonna 2007.

Kerro jotain itsestäsi

Olen 55-vuotias työterveyshoitaja Pohjanmaalta, Vähästäkyröstä, tarkemmin ottaen nykyisestä Vaasasta. Olen naimisissa ja poika ja tytär ovat jo aikuisia. Olen työskennellyt työterveyshoitajana Mehiläisen palveluksessa vuodesta 2007. Aloitin urani Vaasan Mehiläisessä, Kemiran toimipisteessä. Sittemmin siirryin Vaasan Mehiläisen pääpaikalle Raastuvankadulle. Seinäjoen Mehiläiseen siirryin kun toimipiste avattiin vuonna 2014.

Missä työskentelet ja mitä työhösi kuuluu?

Jo erikoistumisopintojeni aikana sain vakituisen työpaikan Vaasan Mehiläisestä – kiitos lukioaikaisen luokkakaverini ja kollegani Pirjo-Riitta Hemmingin – ja sillä tiellä olen. Kymmenessä vuodessa on työterveyshuollossa tapahtunut paljon edistystä. Enimmäkseen oikeaan suuntaan. Tänä aikana on siirrytty sairauspainotteisesta työterveyshuollosta ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon, ns. ajoissa puuttumiseen.

Työni on työterveyshoitajan työtä parhaimmillaan – saan toteuttaa työssäni pääsääntöisesti ennaltaehkäisevää työterveyshuoltoa – kiitos oman yksikköni ja esimiehemme Maria Vaismaa-Ritarin. Olen osa työterveyshuollon moniammatillista tiimiä, jossa yhdessä käymme säännöllisesti läpi mm. sairauspoissaoloja ja niihin johtaneita syitä.

Asiakkaani tulevat monista eri ammattikunnista. Saan asettua yrityksen toimitusjohtajan saappaisiin, opetella MIG- ja JIG-hitsauksen saloja, toimia välikätenä sisäilmaongelmien selvittelyssä, nousta korinosturissa lähes pilviin ja olla tukena esimiehelle vaikeissa tilanteissa. Lisäksi saan osallistua isompien yritysten työsuojelupalavereihin, olla suunnittelemassa ja mukanakin yritysten tyky-päivissä.

Paperitöiltäkään ei voi tässä ammatissa välttyä ja se on ehkä se ikävin osa tätä työtä. Kelan edellyttämä paperityö on näkymätöntä, mutta pakollista työtä.

Paikallisten yritysten kanssa laadimme työpaikkaselvitykseen perustuen toimintasuunnitelman, joka ohjaa yrityksen ja työterveyshuollon toimintaa. Valtakunnallisissa isommissa yrityksissä toimintasuunnitelmat tulevat koordinoivalta taholta, jota sitten yksiköissämme noudatamme. Työpaikkaselvitykset tehdään yrityksen kanssa sovitun aikataulun mukaan.

Myös työterveyshuollossa tietotekniikka on tätä päivää – osallistuminen valtakunnallisten yritysten Lync-palavereihin säästää aikaa ja rahaa. Modernit sähköiset työkalut helpottavat esim. yhteydenottoa työntekijään pitkittyneen sairausloman yhteydessä. Mutta ei niin paljon hyvää, ettei huonoakin; sähköpostista on enenevässä määrin tullut ”toinen vastaanotto”. Aina ei voi valitettavasti olla tavoitettavissa. Asiakkaiden sähköposteihin ei ehdi vastata reaaliajassa. Eikä puhelimeen vastaaminen ole mielestäni ammatillista vastaanoton aikana, ja tästä periaatteesta olen pitänyt kiinni.

Työterveysneuvottelut ovat tätä päivää. Työterveyshoitaja on neuvotteluissa lähinnä lääkärin ”oikea käsi” – järjestää tapaamisen, tilat ja toimii neuvottelussa sihteerinä. Usein työterveyshoitaja kuitenkin tuntee työntekijän ja monesti pystyy myös neuvotteluun aktiivisesti osallistumaan ja tuomaan omia näkökulmiaan asioihin.

Ihmisten työ on muuttunut hektisemmäksi, työnantaja laskee euroja, työntekijä väsyy, kenties uupuu työstään. Monikulttuurisuuden lisääntyminen työpaikoilla on tätä päivää, rikkautta sekin. Eläkeiän nostaminen ja sote-muutos puhuttavat myös.

Parasta työssäsi?

Parasta työssäni ovat asiakkaat, jotka tulevat monista eri ammattialoista. Päivääni mahtuu monenlaista asiakastapaamista. Joku saattaa olla lähdössä huomenna työmatkalle Afrikkaan. Siinä sitten laaditaan ja toteutetaan rokotussuunnitelma työntekijälle.

Olen etuoikeutettu olemaan läsnä työikäisten iloissa ja suruissa. Toimin työn ohella myös mielialavalmentajana. Suoritin Mielenterveyden edistämisen erikoistumisopinnot Porissa Satakunnan ammattikorkeakoulussa v. 2008. En kaihda ottaa puheeksi terveystarkastusten yhteydessä myöskään kipeitä asioita. Fysioterapiakoulutuksen pohjalta koen, että minulla on annettavaa myös tuki- ja liikuntaelinasioissa. Pieniä vinkkejä voi heittää vaikkapa taukoliikunnasta.

Parasta työssäni asiakkaiden lisäksi on erinomainen työyhteisöni, jossa työskentelen. Koen, että tulen kuulluksi ja esimies kannustaa kouluttautumaan. Hurtti huumori kahvipöydässä saa mahdollisen haasteellisenkin asiakastapaamisen hetkeksi unohtumaan. Aina kun ei voi kaikkia miellyttää.

Jokainen yksityisellä sektorilla työskentelevä tietää, että yrityksen taloudellinen tulos on tärkeä. Parhaani yritän silläkin sektorilla tehdä. Päällimmäisenä mielessäni on kuitenkin se, että asiakas tulee kuulluksi. En kannata muotiin tulleita sähköisiä terveystarkastuksia. Siinä työntekijä täyttää sähköisen terveyskyselyn ja riittävän paljon punaisia tai keltaisia vastauksia saadessaan voi tulla kasvotusten tapahtuvaan terveystarkastukseen. Omasta mielestäni kasvottomassa terveystarkastuksessa säästetään väärässä paikassa. Siinä työntekijä ei tule kuulluksi samalla tavalla kuin vastaanotolla käydessään.

Mistä haaveilet työurallasi?

Haaveilen siitä, että minulla olisi jatkossakin annettavaa sekä työterveyshuollolle, työnantajalle että työntekijälle. Toivon olevani rivityöntekijä, jota on helppo lähestyä. En kaipaa titteleitä enkä havittele esimiesasemaa, pidän nykyisestä työstäni sellaisena kuin se on.

Mitä odotat työterveyshuollon tulevaisuudelta?

Sote-muutoksen vaikutukset työterveyshuoltoon ovat vielä hämärän peitossa. Toivon, ettei työterveyshuolto ainakaan sen ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa häviäisi mihinkään.

Toivon, että työntekijät osaisivat arvostaa työnantajan tarjoamia työterveyshuollon palveluja. On etuoikeutettua asua maassa, jossa on tällainen mahdollisuus. Kenenkään ei toivoisi sairastuvan työstään. Toisaalta aivan kaikki terveyteen liittyvät asiat eivät kuulu mielestäni työnantajan maksettaviksi.

Miten haluaisit työtäsi kehittää?

Joskus on käynyt mielessäni tutkimuksen tekeminen. Minua kiinnostaisi tutkia muuttuvaa työelämää; työtä, hyvinvointia ja työhyvinvointia. Mistä ihminen saa hyvinvointia työhönsä pysyäkseen työkuntoisena aina eläkeikään saakka?

Toimitko liitossa luottamustoimessa tai osallistutko paikallistoimintaan?

Minulla ei ole luottamustehtävää, mutta osallistun parhaani mukaan Pohjanmaan paikallisosaston tilaisuuksiin. Osastossamme on aktiivinen johtokunta, ja he järjestävät jäsenilleen mielenkiintoisia tapahtumia konserteista liikuntatapahtumiin, joihin ei ehkä itse tulisi omin päin lähdettyä.

Vapaa sana

Elämäni ei kuitenkaan ole pelkkää työterveyshuoltoa, vaikka olen joskus sanonutkin, että pidän työstäni niin, että voisin tehdä sitä vuorokauden ympäriinsä. Saimme Seinäjoen Mehiläisestä koottua porukan, joka osallistuu tulevana kesänä Venlojen Viestiin Enossa. Ei huono pienestä Mehiläisen yksiköstä. Sitä varten on harjoitukset Iltarasteilla aloitettu. Meille tärkeintä ei ole voitto, vaan silkka mukanaolo ja kesäisen viikonlopun viettäminen Suomen kauniissa luonnossa! Tapahtuma on kokemisen arvoinen!

Vapaa-aikanani luen lisäksi kirjoja – elämäkerrat ovat parasta – ja käyn lenkillä tiibetinspanielimme Lillin kanssa. Kuorolaulua olen harrastanut nuoruudessa, se on harrastus, jonka pariin haluaisin palata vielä isona!

Kesää ja kärpäsiä odotellessa!

Kaija-Leena Rinta